Urheilijat ja OCD

Suorituskyvyn rajoilla

Korkean suorituskyvyn elämä vaatii jatkuvaa keskittymistä, tarkkuutta ja omistautumista. Olipa kyse urheilusta, esiintymisestä tai muusta vaativasta asiantuntija-ammatista, odotukset voivat olla suuria ja paine kova. Monet oppivat hallitsemaan kuormitusta erilaisten strategioiden avulla. Joskus nämä keinot voivat muuttua elämää hallitseviksi ja toimintakykyä kapeuttavaksi.

Korkean suorituskyvyn OCD on urheilijan näkymätön vastustaja

Pakko-oireisella häiriöllä (OCD) tarkoitetaan toistuvia mieleen tunkeutuvia ajatuksia ja niihin liittyviä rituaaleja tai mielensisäisiä pakkotoimintoja, jotka hallitsevat arkea ja tuovat hetkellistä helpotusta ahdistukseen. Niiden tarkoitus on lievittää ahdistusta tai estää pelättyjä tapahtumia, mutta usein ne hallitsevat arkea ja rajoittavat toimintaa.

Urheilussa rutiinit, toistot ja kurinalaisuus nähdään usein menestyksen edellytyksinä. Harvemmin pysähdytään pohtimaan, milloin nämä piirteet lakkaavat tukemasta suoritusta ja alkavat kuormittaa mieltä. Pakko-oireinen häiriö (OCD) voi urheilijalla jäädä näkymättömäksi, sillä oireet muistuttavat ulospäin lajille omistautumista.

Pakko-oireinen häiriö (OCD) voi ilmetä urheilijalla esimerkiksi:

  • Toistuvana ja jatkuvana varmisteluna ja vakuuttelun hakuna. Urheilija saattaa kysyä yhä uudelleen itseltään tai valmentajalta, teinkö varmasti harjoituksen oikein.
  • Rituaaleina, joita urheilija ei voi jättää väliin ilman, että hän ajattelee sen vaikuttavan suoritukseen. Esimerkkinä tiettyjen lauseiden toistaminen mielessä tai tietyssä järjestyksessä tekeminen. Jos tekeminen keskeytyy, tulee valmistautuminen aloittaa alusta.
  • Ajatuksena, että jotain pahaa tapahtuu, jos ei toimi pakko-oireiden mukaisesti.
  • Pakonomaisena tarpeena saada suoritus tuntumaan oikealta.

Hoitamaton OCD heikentää urheilijan palautumista

OCD ei ole vain psykologinen vaan myös biologinen ilmiö. OCD:ssa uhkajärjestelmä on aktivoitunut ja palauttava säätely toimii heikommin. Tutkimuksissa OCD:hen on liitetty matalampi sykevaihteluväli (HRV), kohonnut stressivaste sekä vaikeus palautua fyysisen harjoituksen jälkeen. Urheilijalla tämä voi näkyä heikompana palautumiskykynä, univaikeuksina, ylivireytenä ja lopulta suorituskyvyn laskuna.

Tutkimusten mukaan OCD ei ole urheilijoilla harvinaisempi kuin muussa väestössä. Joissakin yksittäisissä tutkimuksissa OCD:n esiintyvyys urheilijoilla on jopa korkeampi. Pakko-oireisen häiriön tunnistaminen vaikuttaisi kuitenkin olevan vaikeaa. OCD voi sekoittua huippu-urheiluun liitettäviin rutiineihin ja vastuullisuuteen. Edellinen voi viivästyttää hoitoon hakeutumista.

Kurinalaisuus muuttuu pakoksi

Urheilijan mieli rakentuu toistojen, kontrollin ja rutiinien varaan. Niiden avulla luodaan luottamusta omaan kehoon ja mieleen kilpailutilanteessa. On tavallista, että urheilijalla on rituaaleja ennen suoritusta.

OCD:ssa pakkotoiminnon tarkoitus on välttää ahdistuksen, inhon tai esimerkiksi epävarmuuden tunteen kokemista. Pakkotoiminnot eivät välttämättä näy ulospäin, vaan ne voivat olla myös mielensisäisiä rituaaleja tai jatkuvaa murehtimista ja analysointia.

Pakko-oireet ovat mielen pyrkimys sietää ja hallita epävarmuuden tunnetta

Urheilijan pakko-oireet voivat vaikuttaa siltä, että urheilija on tarkka ja omistautunut lajille. Pakko-oireisesta häiriöstä kärsivä urheilija kuitenkin tiedostaa, että rutiinin tai rituaalin jäädessä väliin ahdistus on voimakasta.

Pakko-oireet voivat liittyä mihin tahansa urheilijan arjessa. Oireilu voi näkyä lämmittelyssä, toistomäärissä, pelipäivän kulussa, suhteessa omaan kehoon, rutiineissa, maagisena ajatteluna tai murehtimisen kehänä.

Kun pakko-oireet vaikuttavat kehoon ja syömiseen

Joillekin urheilijoille pakko-oireet eivät rajoitu rutiineihin, murehtimiseen, varmisteluun ja vakuuttelun hakemiseen. Oireet voivat liittyä myös kehoon, syömiseen ja ruokavalioon. Urheilijan elämässä ravinto ja kyky palautua liittyvät olennaisesti suorituskykyyn. Tämä tekee pakko-oireista vaikeasti tunnistettavia. Pakko-oireisessa häiriössä oireet alkavat ohjaamaan ruokailua, ei nälkä tai palautumisen tarve. Tällöin urheilijan mieli ja keho voivat ylikuormittua. Kokenut psykiatri osaa erottaa syömishäiriön ja OCD:n toisistaan.

Kun syömiseen, palautumiseen tai kehon tuntemuksiin liittyy voimakasta ahdistusta ja tarve noudattaa tiettyjä sääntöjä täydellisesti, taustalla voi olla pakko-oireinen häiriö.

OCD voi tällöin näkyä:

  • Pakonomaisena ruokailurutiinien noudattamisena
  • Pelkona “väärän ruoan” aiheuttamasta epäonnistumisesta
  • Kehotuntemusten jatkuvana tarkkailuna (“tuntuuko oikealta?”)
  • Syyllisyytenä, jos syöminen poikkeaa totutusta
  • Joskus painon tarkkailu muuttuu pakonomaiseksi, jota ei voi jättää väliin ilman ahdistusta.

Toipuminen alkaa joustavuudesta

Pakko-oireisen häiriön hoito perustuu kognitiiviseen käyttäytymisterapian (KKT) menetelmiin. Kognitiivinen käyttäytymisterapia (KKT) on tutkitusti tehokkain hoitomuoto pakko-oireisen häiriön (OCD) hoidossa. Käypä hoito -suositus

Hoidon tavoitteena on auttaa potilasta tunnistamaan ja muuttamaan haitallisia ajatus- ja käyttäytymismalleja, jotka ylläpitävät oireita ja aiheuttavat merkittävää kärsimystä. OCD:n hoidossa käytetään yleisesti seuraavia KKT-menetelmiä:

  • Psykoedukaatio
  • Altistus- ja reaktionehkäisy (ERP)
  • I-CBT
  • Hyväksymis- ja omistautumisterapia (HOT)

Mitä OCD-terapeutin tapaamisella tapahtuu?

OCD:n hoito alkaa tiedon antamisella (psykoedukaatio) ja sen selvittämisellä, miten pakko-oireinen häiriö ilmenee asiakkaalla. OCD-terapeutti hyödyntää kliinisen haastattelun lisäksi mittareita ja puolistrukturoituja arviointimenetelmiä.

OCD:n hoidossa on tärkeää tunnistaa, mitä asiaa oireet palvelevat, ja mihin ne ovat tulleet strategiaksi. Mitä tunnetta asiakas pyrkii pakkotoiminnolla välttämään? Ydinpelon tai pelätyn minä-narratiivin tavoittaminen on olennaista. OCD:ssa yksittäiset oireet voivat vaihtua, mutta ydinpelko/narratiivi pitää yllä oireita.

Hoitosuunnitelman taustalla toimii käyttäytymisterapeutin tai kognitiivisen käyttäytymisterapian psykoterapeutin tekemä käyttäytymisanalyysi, jonka avulla luodaan asiakkaan ja terapeutin välille yhteinen ymmärrys. Tämän jälkeen luodaan tavoitteet hoidolle ja suunnitellaan hoito-osuus.

Urheilijan kohdalla hoito voi tarkoittaa esimerkiksi:

  • Harjoittelua ilman tuttua rituaalia.
  • Virheen sallimista, vaikka se tuntuu epämiellyttävältä ja tuottaa ahdistuneisuutta sekä epävarmuuden tunnetta.
  • Keskittymisen palauttamista suoritukseen, ei varmisteluun ja vakuuttelun hakemiseen.
  • Todellisuuden ja ”OCD-kuplan” välisen eron huomaamista.
  • Omien ajatusten, tunteiden ja yllykkeiden hyväksymistä osana omaa mieltä.

Näkymätön vastustaja on voitettavissa

OCD-terapiassa vahvistetaan urheilijan suorituskykyä. Kun energiaa ei kulu rituaaleihin, vapautuu voimia taas keskittymiseen ja suoritukseen.

Jos pakko hallitsee elämääsi, apua on saatavilla. Toipuminen on mahdollista kokeneen OCD-terapeutin ohjauksessa. Hoidan urheilijoiden OCD:tä paikan päällä Terapiakeskus Alkussa tai etänä.